HomeRönnin KesäteatteriKuvagalleria & Artikkelit

Kuvagalleria ja Artikkelit | Rönnin Kesäteatteri

2017  KAUPPA-LOPO

KYLÄLEHTI PURKIAINEN 26/2017

Purkiaisen toimitus:

Ensi-ilta aurinkoisessa säässä

Minna Canthin Kauppa-Lopo sai ensi-iltansa Rönnin Kesäteatterissa lauantaina kesäkuun 17. päivänä. Aurinko helli iltapäivänäytökseen saapunutta yleisöä, näyttelijöistä puhumattakaan. Lämpömittarin näyttäessä 23 astetta voi jokainen vain kuvitella, kuinka kuuma näyttelijöillä roolivaatteiden ja yleisön silmien alla tuleekaan. Tästä huolimatta ajoittain hyvinkin vauhdikkaaksi ja riehakkaaksi yltyvä kansanmusikaali viihdytti ja jaksoi yllättää postitiivisesti, kuten teatteriesitykset niin monta kertaa aiemminkin Rönnillä.

On mittaamattoman arvokasta, että meillä on Eräjärvellä näin laadukasta ja monipuolista teatteria. Nostamme Purkiaisen toimituksessa hattua koko työryhmälle ja kiitämme. Olkoon ilmat suotuista myös muissa näytöksissä!

---

ORIVEDEN SANOMAT 21.6.17

Canthin Kauppa-Lopo hurmaa Rönnillä

Kati Pääkkönen:

"Kauppa-Lopo koettaa auttaa leskirouva Augusta Kortmania, mutta leski ei avusta perusta eikä sitä arvosta. Jarmo Skön on ohjannut näytelmän Rönnin Kesäteatteriin"

Kauppa-Lopon rujoutta moni kaihtaa

Minna Canthin klassikkoteksti herää upeasti eloon Rönnin Kesäteatterilla. Kauppa-Lopona nähdään Anne Kahelin, joka tekee koskettavan rujon roolin hyljeksittynä naisena.

Kauppa-Lopo on jo pikkutytöstä joutunut elämään karua kiertolaiselämää. Hyvällä ei tätä ryppäävää ja nuuskaavaa irtolaisnaista katsota Jyväskylän torilla. Anne Kahelinin roolityötä ei voi kuin ihailla: miten hän ilmehtii, elehtii, räkii, kuolaa, puhuu ja vielä laulaa.

Vaikka Kauppa-Lopo on maailman hylkimä, rosoisen kuoren alla on sitkeä sissi. Hän ei nujerru halveksunnan ja väheksynnän alle.

Leskirouva Augusta Kortmania näyttelee kylmän viileästi ja hillitysti Anu Kuoppamäki. Kauppa-Lopon aikeet leskirouvaaa kohtaan ovat hyvät, vaikkei rouva tätä osaa arvostaa. Tytär Liisa (mainio Senja Kuoppamäki) sentään on suvaitsevainen ja ryhtyy leikkiin Kauppa-Lopon kanssa. Juuri tässä nähdään myös se, miten lapset ovat avoimia uudelle ja vieraalle toisin kuin usein omiin poteroihinsa liiaksi kiinni jäänyt aikuisväestö.

Hälvähdys huolenpidosta löytyy sentään Sauna-Ullalata (Tarja Lahti), joka huolehtii, ettei Kauppa-Lopo sentään aivan räävittömänä lähden ihmisten ilmoille ryypättyään Kennun Villen kanssa oikein olan takaa. Reijo Kahein näyttelee loistavasti tätä hillitöntä ja räävitöntäkin  juoppoa.

Kauppa-lopo jatkaa kulkemista pystypäin, vaikka ivaa sataa. Sääliä tämä nainen ei kaipaa. Lopo laulaakin keskellä Jyväskylän toria, Maailman rannan markkinoille jouvuin tyttö nuori, vaikk´olen köyhä kulkuri, niin sureman en huoli. Ei saa surra pappa ja mamma, ei saa surra kukkaan, tämösen likan elää pitää maailman mielen mukaan.

Mahtavasti näyttelijät ovat uppoutuneet rooleihinsa - ja moni vaihtaa lennossa taas toiseen rooliin. Joistakin laulujen sanoista ei meinaa saada selvää. Tämäkin varmasti korjaantuu esitysten myötä.

Musiikin sovittamisesta vastannut Silja Kuoppala on tehnyt Kauppa-Lopo-bändin kanssa hyvää työtä. Lavasteiden rakentamisesta vastaannut Kati Joki on yhteistyössä muiden kanssa loihtinut Rönniin pienimuotoisen 1800-luvun lopun Jyväskylän Nikolainkulmaa myöten. (teatterin lisäys: Maalarina Janina Ahlfors)

Vaikka teksti on 1800-luvun lopulta, se on vielä tänä päivänä ihmeen ajankohtainen. Oudon ja vieraan pelko vaivaavta meitä yhä. Tästä pelosta kumpuaa suvaitsemattomuus erilaista kohtaan. Näytelmä näyttää sydäntä raastavasti tuon vierauden, ulkopuolelle jättämisen.

Lopo on ennnenkaikkea yksinäinen ihminen, joka koettaa saada hitusen ymmärrystä ja hyväksyntää. Jääkö tuokin toive haaveeksi vain?

Näytelmä ei rosoudestaan huolimatta ole kuitenkaan unohtanut huumoria, mikä on hyvä kesäteatteriesitykselle.

Itselleni kotimatkalla kolahtaa yhtäkkiä Eino Leinon sanoja Hymyilevästä apollosta: Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovia oisi! Miks emme me kaikkimyhtyä vois? Ja yksi jos murrtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa."

 ---

YLEISÖPLAUTETTA:

20.6.2017 viesti Annen Facebookiin:

Kiitos näytelmästä ja siitä että jaksoitte täysillä näytellä vaikka katsomo ei ihan täysi ollutkaa, olit tosi mahtava, kiitos myös muille, Leila ja Mauri

17.6.2017

Kiitos mahtavasta teatteriesityksestä. Kannatti tulla katsomaan, olette aivan ammattiteatterin tasoa! 

16.6.2017

Kun pitää kiirettä, niin ehtii. Tänään oli vuorossa Minna Canthin Kauppa-Lopo paikkakuntalaisten voimin. Paljon musiikkia, vähemmän puhetta. Sää suosi, mäkäräiset kiusasivat. Menkää kokemaan itse kesäteatterin iloja Rönniin, kyllä kannattaa! Erityiskiitos Anne Kahelinille loistavasta roolisuorituksesta.

Viesti teksarilla:

KIITOS! Kannatti ajaa 300km Rönnin Kesäteatteriin!

 

Aamulehden Kesäkatsojan palaute löytyy osoitteesta:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/canthin-kauppa-lopo-muuttui-ronnin-lavalla-surkuhupaisaksi-komediaksi-200245248/

 KUVIA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2016 SILTALAN PEHTOORI

Yleisöpalautteita:
 
Olitte tosi hyviä! Kiitos hyvästä esityksestä!
Olemme käyneet kuutta kesäteatteria katsomassa tänä kesänä ja Rönnin Siltalan Pehtoori oli paras!
 
Lapsen kommentti: Äiti, ei ka tää vielä lopu?
Eläimet oli parasta! Hevonen oli mahtava, ihan loppukumarruksia myöten!
Näytelmästä jäi ihanan keveä ja hyvä olo!
 
 
Aamulehti, Annastiina Airaksinen

Rönnin kesäteatteri: Siltalan pehtoori

Suomi-Filmin klassikko Siltalan pehtoori on täynnä romanttisen komedian kliseitä. Yksi perii yllättäen, joku erehtyy henkilöstä, yksi esittää muuta kuin on, syntyy kilpakosintaa, joku juo piilopullosta, yhdet yllätetään suuteloimasta. Siksi Harald Selmer-Geethin kirjoittama ja Arto Seppälä suomentama teksti on kuin luotu kesäteatterin lavalle.

Kliseet ovat hieman vaivaannuttavia. Silti huomaan arvuuttelevani väliaikakahvilla innoissani, kenen kanssa päähenkilö päätyy naimisiin.

Ohjaaja Jarmo Skön huomauttaa käsiohjelmassa, että tarinan teemat ovat ajankohtaisia edelleen. Onko kartanonherra arvokkaampi työmiestä? Missä menevät luokkarajat? Voittaako lempi, vai puhuuko raha?

 

 

Tarinan sijaan parasta Rönnin lavan kesäteatterikokemuksessa kuitenkin on luonto. Järveä käytetään näytelmässäkin hyödyksi.

Lavalle marssitetaan myös suomenpienhevonen. Se hoitaa roolinsa mallikkaasti, loppukumarrusta myöten.

Parhaan roolisuorituksen tekee pehtoorina paikallinen harrastajateatterin konkari Teemu Heikkinen. Hänen ja kamreeria näyttelevän Reijo Kahelinin keskinäiset supatteludialogit ovat esityksen kiinnostavimpia hetkiä. Silloin ei katsojankaan huomio harhaudu lähestyviin sadepilviin.

Lopuksi vaihdetaan iloisesti kuulumisia kylälle kesäksi saapuneiden vanhojen tuttujen kanssa.

 

Rönnin kesäteatteri, Rönnin huvikeskus, Oriveden Eräjärvi. Siltalan pehtoorin esityksiä 4.8. asti.

Poimitut

Ylitse muiden oli kohtaus, jossa parvekkeelle kiivenneet lapset huusivat, mitä kartanon takana pellolla tapahtuu.
Aplodeissa ajattelin, miten paljon kesäteatteriperinne elävöittää pienten paikkakuntien kesää.
Kelloa katsoin ennen esitystä. Vieläkö on aikaa kävellä Rönnin laiturille hengittämään kesäiltaa?
Mansikoita annan kolme, koska esityksessä oli kaikki hullunkurisen ja hauskan esityksen ainekset, muttei enempää.
 
- - -

Rönni tarjoaa ajankuvaa sadan vuoden takaa

12.6.2016 Published by:

Herrasväkeä saapuu Siltalan kartanoon. Rooleissa Pikku-Paavo, Aulikki Laine, Anne Kahelin ja Silja Ojala. Pihalla kirmaavina lapsina nähdään sisarukset Leevi (kuvassa), Taavi ja Viivi Lappalainen.

– Kaunis näytelmä. Siitä tulee hyvä mieli, myös esteetikolle. Siltalan pehtoori on kaunis myös puvustukseltaan, sanoo teatteriohjaaja Jarmo Skön. Hän viimeistelee joukkoineen komediaklassikkoa ensi-iltavalmiuteen Rönnin huvikeskuksessa.

Taas kerran on saatu hämmästellä, millainen aarreaitta Eräjärven Työväen Näyttämön pukuvarasto on. Suurin osa viime vuosisadan alkuun natsaavista vaatteista löytyi Eräjärven seuratalon vintiltä.

Romanttinen komedia perustuu Harald Selmer-Geethin kirjaan (1903), ja käsikirjoitus on Arto Seppälän. Siltalan pehtoori tunnetaan myös Risto Orkon (1934) ja Valentin Vaalan (1953) ohjaamina elokuvina. Siinä eletään 1900-luvun alun kansallisen muutoksen vuosia.

– Yritämme tavoittaa aikakauden henkeä niillä resursseilla, mitä meillä on. Näytelmä avaa mielenkiintoisen maailman, ja itse en olekaan tätä ennen päässyt tekemään näin tarkkaa epookkia.

Ensimmäistä kertaa Skön on saanut näyttelijäkaartiinsa myös eläimiä. Hevosen ja koiran.
– En olekaan koskaan ohjannut hevosta näyttämöllä, ohjaaja nauraa.

Ajurin roolissa esiintyvän hevosen omistajan, Aulikki Laineen kanssa on mietitty suomenpienhevosen paikat ja liikkeet näyttämöllä. Iida-koirasta on tullut koko porukan lemmikki, joka viihtyy sylissä kuin sylissä.

Pikku-Paavon kanssa on harjoiteltu myös loppukumarrusta. Nähtäväksi jää, kuinka se tositilanteessa onnistuu.

 

 

2015

 

KEKKONEN SYNTYMÄSTÄ KUOLEMATTOMUUTEEN 2015

Oriveden Sanomat 1.7.2015 / Esa Keskinen

Kekseliäästi Kekkosesta

Laulussa sanotaan, että Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa.

Rönnin kesäteatterin näytelmässä maamme pitkäaikaisin presidentti Urho Kaleva Kekkonen harrastaa näitä kaikkia. Lisäksi Urkki lukee aikuisviihdettä, ryyppää, laulaa ja leveilee. Jarmo Skönin ohjaamasta Tuomas Parkkisen näytelmästä ei puutu farssin aineksia.

Näytelmän alkaessa mietin, että ovatpa lavasteet minimalistiset, jopa kesäteatteriin. Jokunen seinä, väreinä mustaa, harmaata ja vähän valkoista. Hieman myöhemmin tajuan mielleyhtymän: Kekkoslovakiassa kaikki oli tasaharmaata, jopa ankeaa. Tai niin itse ainakin kuvittelen.

Kun synnyin, Mauno Koivisto oli jo pitkälti toisella kaudellaan. Minun Kekkoseni on siis täysin kertomusten ja historiankirjojen kuviteltu hahmo, myytti. Sitä se taitaa olla myös monelle Kekkosen aikana eläneelle. Urkki on niin ainutlaatuinen henkilö valtiomme historiassa. Siksipä aihe on vaikea, mutta antaa mahdollisuuksia tulkinnalle. Skön on näyttelijöineen hyödyntänyt nämä monisyiset ristiriidat.

Kekkosen elämää kuitenkin seurataan tiukan kronologisessa järjestyksessä, mikä tasapainottaa väillä hersyvän levottomaksi äityvää satiiria. Aikajana tarjoaa myös mainion kertauksen koko 1900-luvusta. On sotia, noottikriisiä, unohtuneita poliittisia pelureita ja tietysti Paavo Väyrynen. Pari ensi-illan katsojista totesi osuvasti, että näytelmä nostaa esille jo hämärtyneitä juonteita Kekkosen vaiheista.

Eräjärven työväen näyttämön tiivis näytteljäkaarti tekee mittavan työn useine rooleineen. Kaikki näyttävät hyödyntävän vahvuuksiaan. Tero Viljanen paljastuu luontaiseksi koomikoksi, joka naurattaa läsnäolollaan, tai Väyrysenä. Tarinankertoja ja primus motor Irma Koskelalta käy yleisöä herättelevä stand-up. Varmat suorittajat Reijo ja Anne Kahelin varastavat huomiota jokaisessa sivuroolissaan.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Ville Kostiainen tekee ensiroolissaan Kekkosena ilmiömäisen esiinmarssin. Nuoren 18-vuotiaan hulvaton olemus on omiaan nostamaan Kekkosesta esille yhdistelmän karismaa, komiikkaa ja tragediaa. Kekkosen yksityiselämän kipukohtia ei ole unohdettu. Silja Ojala tuokin komedian oheen herkkyyttä Sylvinä. Mainittava on myös, että Kostiaisen Kekkosen ja Atte Lahtisen esittämän Kaarlo Hillilän parivaljakon kemiat toimivat mainiosti. Välillä nauratti vietävästi. Skön on saanut näyttelijät lyömään itsensä peliin koko kehollaan. Ylipäätään näytelmässä on paljon animaatiosta tuttua, kehollista huumoria.

UKK:sta on revitty vuosien saatossa loputtomiin huumoria. Silti näyttelijät, kirjailija Parkkinen ja ohjaaja Skön ovat saaneet tiristettyä näytelmään tuoreita ja yllättäviä näkökulmia. Parista ylilyönnistä ja helposta ratkaisusta huolimatta Kekkonen on hauska pätkä, jonka satiiri saa katsomaan Kekkosta jälleen kerran uudessa valossa. Kun Kekkonen käskee, niin kansalainen marssii kesäteatteriin.

Katsojakommentteja:

"Palautetta 23.6.2015 yleisökenraalista Rönnin Kesäteatterilaisille ohjaajan kautta toimitettuna: "Kiitos vielä eilisestä! Hyvin olet Jarmo taas tehnyt! Kekkosessa on varmasti jokaiselle jotakin, minä tykkäsin erityisesti hyypiö-Väyrysestä ja pääroolin esittäjä Ville Kostiainen tekee ensikertalaisena aikamoisen työn rennon oloisella otteella. Myös Anne Kahelin on minusta todella vahva, ilmaisunsa kevyttä ja monipuolista. Saunakohtaus on muuten ihan huippu! Kokonaisuus on niin moniulotteinen ja runsas, että se kantaa kyllä yli suvantojen. Yleisöä osallistetaan lempeästi ilman nolaamisen pelkoa tai pakottamisen tunnetta."

"Marjo: Nautti eilen Urho Kaleva Kekkosesta Rönnin kesäteatterissa. Kannattaa tulla kauempaakin kertaamaan historiatietojaan ja tutustumaan hersyviin hahmoihin."

"Seppo: Oli upea ensi-ilta Rönnin kesäteatterissa. Tämmönen vanha kube ei voinu, kuin itkeä ja nauraa. Kiitos!!!!"

"Rönnin kesäteatteri v 2015 !! Suosittelen!!!"

"Enpä ole pitkään aikaan nauranut teatterissa näin paljon, ihan vatsan kipeäksi"

"Kiitos!"

"Mahtava!"

"Eräjärven Työväen Näyttämön "Kekkonen syntymästä kuolemattomuuteen" on hyvää kesäteatteria: hauskaa ja koskettavaa samalla kertaa. Edes ensimmäisen näytöksen sade ei latistanut tunnelmaa. Sitähän tämä Suomen suvi on: välillä sataa, ja sitten taas välillä sataa. Voin suositella lämpimästi kaikille tätä taidepläjäystä. Eräjärven Työväen Näyttämön Kekkonen on kohonnut kuolemattomuuteen!"

"Mielenkiintoa pitää yllä myös yleisön aktivoiminen - erinäköisiä luonnerooleja meille oli tarjolla!"

"Menkää ihmeessä katsomaan Kekkosta. Juuri siinä näytöksessä juuri sinusta voi tulla Sylvi tai Anita tai ihan mikä vain! Jo pelkästään siitä syystä kannattaa katsastaa paikallinen teatteritarjonta!"

"Vielä näytelmään palatakseni: Ei ole mikään ihme, että Irma Koskela sekä Reijo ja Anne Kahelin osaavat kansan naurattamisen jalon taidon, mutta tämä nuorempi polvi on myös taitavaa. Varsinainen stara oli minusta ehdottomasti Ville Kostiainen - niin nuori ja niin monipuolinen Kekkonen. Samoin Silja Ojalan Sylvi Uino/Kekkonen oli herkkä ja toisaalta hauska roolisuoritus. Atte Lahtisen Nikita Hrutsev ja Johannes Virolainen olivat hyvin tehtyjä henkilökuvia. Ja tietysti Tero Viljasen Väyrynen - että osakin olla vastenmielinen pyrkyri! Summa summarum - kyllä kannatti katsoa!"

Go to top